Ke­vään edus­kun­ta­vaa­lien pai­kal­li­nen ase­tel­ma al­kaa ol­la sel­vä. Kau­ko Tu­ru­nen (kd) läh­ti odo­te­tus­ti eh­dol­le, vaik­ka pant­ta­si­kin il­moi­tus­taan yl­lät­tä­vän pit­kään. Pir­kan­maal­la kris­til­li­set ta­voit­te­le­vat tois­ta paik­kaa ja mi­kä­li se tu­lee, on Tu­ru­nen vah­voil­la. Edel­lis­vaa­leis­sa mies ke­rä­si Par­ka­nos­sa ää­niä yli puo­lu­e­ra­jo­jen. Tämä on edel­ly­tys myös nyt.

Pos­ti toi Par­ka­non kau­pun­gin lä­het­tä­män ham­mas­lää­kä­ri­las­kun 23. tam­mi­kuu­ta. Osa­sin odot­taa sitä, kos­ka olin käy­nyt ham­mas­hoi­dos­sa pari viik­koa ai­em­min. Mut­ta tämä las­ku kos­ki­kin vii­me syk­syn (28.9.) hoi­to­käyn­tiä.

Ve­ro­hal­lin­non pik­ku­jou­lut nos­tat­ti­vat so­me­aal­lo­kon Il­ta­leh­den pal­jas­tet­tua, et­tä kek­ke­rit mak­soi­vat 93 498 eu­roa, siis mel­kein sa­ta­ton­nia. To­sin juh­la­kan­saa­kin oli niin pal­jon, et­tä pää­tä koh­den las­ket­tu­na kus­tan­nuk­set oli­vat noin sata eu­roa per pub­li­kaa­ni. Har­va fir­ma sel­vin­nee pik­ku­jou­luis­ta juu­ri hal­vem­mal­la.

Ah­dis­tuin lu­kies­sa­ni An­nas­tii­na Sa­lo­sen ko­lum­nia: Kuka saa os­taa hä­vik­ki­ruo­kaa? (Aa­mu­leh­ti 27.12.2022) Sa­lo­nen ke­hot­taa lu­ki­jaa miet­ti­mään la­pu­tet­tu­ja tuot­tei­ta os­tos­ko­riin nos­ta­es­saan, voi­si­ko tämä sit­ten­kin os­taa ruo­an nor­maa­li­hin­nal­la. Eh­kä joku muu tar­vit­see alen­nus­tuo­tet­ta enem­män kuin hän.

Kat­soin täs­sä yh­te­nä il­ta­na kui­va-ai­ne­kaap­piin ja to­te­sin, et­tä on taas säm­py­löi­den lei­po­mi­sen paik­ka. Kaap­piin on ker­ty­nyt mo­nen­lai­sia jau­ho­ja, hiu­ta­lei­ta ja ryy­ne­jä, jot­ka so­pi­vat mai­ni­os­ti säm­py­lä­tai­ki­naan. Luul­ta­vas­ti sa­maan pyt­tyyn pää­tyy myös vi­han­nes­lo­ke­ros­sa yk­sin pyö­ri­vä pork­ka­na.

3. ke­sä­kuu­ta vuon­na 1933 elet­tiin ko­vas­ti eri­lai­ses­sa maa­il­mas­sa kuin nyt. Tuol­loin Par­ka­non ja Kih­ni­ön kun­nal­li­sek­si ja seu­ra­kun­nal­li­sek­si uu­tis- ja il­moi­tus­leh­dek­si pe­rus­tet­tu Par­ka­non Sa­no­mat il­mes­tyi en­sim­mäi­sen ker­ran. Sit­tem­min leh­ti muut­tui Ylä-Sa­ta­kun­nak­si, ja le­vik­ki­a­lue laa­je­ni Kar­vi­aan.

Har­voin on tul­lut toi­mit­tua yh­tä tren­dik­kääs­ti kuin tänä syys­kau­te­na, kii­tos säh­kön hin­nan nou­sun.

Uu­den vuo­den aat­toon on pe­rin­tei­ses­ti liit­ty­nyt ilo­tu­li­tus­ra­ket­tien ja mo­nen­lais­ten nii­tä pie­nem­pien pauk­ku­jen am­mus­ke­lu. Ny­ky­ään tätä ta­paa pa­hek­su­taan mo­nes­ta­kin hy­väs­tä syys­tä. Tu­lit­teet pe­lot­ta­vat sekä ke­sy­jä et­tä vil­le­jä eläi­miä, ja niis­tä len­te­lee jä­tet­tä sin­ne sun tän­ne luon­non ja ih­mis­ten har­mik­si. Ja lom­pa­kon kan­nal­ta­han pau­kut­te­lu on kuin ra­haa tuu­leen heit­täi­si; muu­ta­mas­sa se­kun­nis­sa rä­jäh­tää mon­ta kymp­piä el­lei sa­ta­sia.

Mar­ras­kuun 16. päi­vä­nä Suo­men ai­kaan kel­lo 08.47.44. Sil­loin Ar­te­mis I -kuu­len­non lau­kai­su vii­mein on­nis­tui.

Moni luu­lee vir­heel­li­ses­ti, et­tä kun­nan­hal­li­tus­ten ja lau­ta­kun­tien pöy­tä­kir­jat ovat tyl­sää lu­et­ta­vaa. On­han niis­sä kui­vah­kot ru­tii­nin­sa, mut­ta esi­mer­kik­si his­to­ri­an ys­tä­väl­le ne tar­jo­a­vat sil­loin täl­löin hui­kei­ta ai­ka­mat­ko­ja Par­ka­non, Kar­vi­an ja Kih­ni­ön men­nei­syy­teen. Vii­mek­si mar­ras­kuun lo­pul­la, kun Par­ka­non kau­pun­gin­hal­li­tus sai eteen­sä eri­koi­sen pyyn­nön.

Muu­ta­ma viik­ko enää, min­kä jäl­keen uu­det hy­vin­voin­ti­a­lu­eet ovat myös toi­min­nal­li­ses­ti tot­ta. His­to­ri­al­li­ses­ti mer­kit­tä­vä merk­ki­paa­lu on myös kun­tien vas­tuu­ken­tän rei­pas ka­ven­tu­mi­nen.

Kis­saa voi kou­lut­taa sii­nä mis­sä koi­raa­kin, ja tämä kan­nat­taa mo­nel­la ta­paa. Pien­ten teh­tä­vien opet­te­lu ja ai­vo­jump­pa pi­tää lem­mi­kin vir­ke­ä­nä ja pa­ran­taa suh­det­ta omis­ta­jan kans­sa. Kou­lut­ta­mal­la voi myös to­tut­taa kis­san hoi­to­toi­men­pi­tei­siin, au­toi­luun, eläin­lää­kä­ri­reis­sui­hin, vie­rai­den ih­mis­ten ja ko­din­ko­nei­den ää­nen sie­tä­mi­seen ja niin edel­leen.

Al­ka­vat Qa­ta­ris­sa pe­lat­ta­vat jal­ka­pal­lon MM-ki­sat ovat, ku­ten tie­de­tään, mo­nin ta­voin poik­keuk­sel­li­set. Kos­kaan ai­kai­sem­min ki­so­ja ei ole pe­lat­tu tä­hän ai­kaan vuo­des­ta – kes­kel­lä eu­roop­pa­lais­ta sar­ja­jouk­ku­e­kaut­ta – vaan ke­säi­sin.

Pro­fes­so­ri Heik­ki Hii­la­mo muis­tut­taa Ylen ko­lum­nis­saan evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­sen kir­kon te­ke­män di­a­ko­ni­a­työn ole­van tär­keä lisä suo­ma­lai­seen so­si­aa­li­tur­vaan ja hä­dä­na­lais­ten aut­ta­mi­seen. Hii­la­mo kir­joit­taa, et­tä vaik­ka kir­kon lois­ton päi­vät ovat ol­leet pit­kään him­me­ne­mään päin, di­a­ko­ni­a­työ lois­taa yhä va­lo­na synk­kyy­des­sä.

Ai­na­kin vie­lä muu­ta­ma vuo­si sit­ten yl­lät­tä­vän moni tut­tu tus­kai­li ir­ral­laan ole­vien va­lo­ku­vien kans­sa. Suun­nit­te­li­vat lait­ta­van­sa ne al­bu­mei­hin vii­meis­tään elä­ke­päi­vien koit­ta­es­sa.